Viime maanantain aamupalaverissa istuimme tiimiympyrässä kahden opettajatiimin kanssa. Opettaja-ohjaajat halusivat aloituskierroksen aiheeksi tiimiympyräkokemukset. Jostain kymmenen vuoden takaa mieleeni nousi ajatus, jonka kauan sitten eläköitynyt kollegani aikoinaan innostuneena kertoi koulutustilaisuudesta palattuaan. Koulutus oli suunnattu erityisopetuksen parissa työskenteleville ja aiheena oli työntekijöiden jaksaminen. Hänen useissa yhteyksissä toistamansa oppi kuului:"Antakaa midän opettaa." Muistan jo tuolloin hieman hämmentyneenä ajatelleeni, mitä opettaminen oikeastaan tarkoittaa. Lause oli hyvää tarkoittava, opettajan jaksamista tukemaan tarkoitettu. Sinun hommasi on opettaa. Muut opiskelijan tarpeet täyttää joku muu.
Opiskelijat odottavat tiimiympyrää
Päällimmäinen kokemus viikoittain toistuvista tiimiympyröistä oli positiivinen ja innostunut. Moni kertoi, että opiskelijat odottavat tiimiympyrää. He muistuttelevat ohjaajalle, että muistathan, meillä on tänään tiimiympyrä. On myös kuulunut opiskelijan kommentteja, että haluaisin puhua tästä asiasta, mutta otan sen esille tiimiympyrässä. Opiskelijat tarvitsevat ja arvostavat viikoittain toistuvaa rauhallista hetkeä, jolloin istutaan yhdessä ja jokaisella on mahdollisuus puhua ja jokaista kuunnellaan arvostavasti.
Ohjaajat kokevat myös riittämättömyyttä
Opettaja-ohjaajat kertoivat kokevansa myös osaamattomuutta tiimiympyräkeskusteluissa. Odottamatta opiskelijat saattavat puhua hyvin henkilökohtaisista ja kipeistä asioista, jolloin opettajalle tulee tunne, ettei osaa tuohon sanoa mitään. Koettiin, että välillä mennään liian syvälle ja opettajalle tulee tunne, että ei please näin suuria murheita tähän keskustelupiiriin. Myös muut opiskelijat saattavat kokea, että kaikkien pitäisi avautua henkilökohtaisista asioistaan.
On myös tiimi-istuntoja, joissa keskustelu ei lähde käyntiin. Kukaan ei halua tai osaa sanoa mitään. Opettaja on neuvoton. Millaisilla keinoilla hän saisi tilanteen etenemään.
Meillä on käsissämme hieno työkalu, mutta emme ole terapeutteja
Opettajien kommentteja kuunnellessani vahvistui ajatus, että meillä on käsissämme työkalu, jonka avulla pääsemme kohtaamaan opiskelijan kunnolla ainakin kerran viikossa. Emme ole terapeutteja eikä meidän tarvitsekaan osata muuta kuin kuunnella. Jos opiskelijoiden keskustelu pysyy asiallisena ja toisia kunnioittavana, meidän ei tarvitse välttämättä sanoa mitään. Jos huomaamme, että opiskelija tarvitsee apua, jonka antaminen ei kuulu opettajalle, ohjaamme hänet oikean auttajan luo.
Opiskelijalle tieto siitä, että opiskeluun kuuluu viikoittainen tilanne, jossa jokainen saa sanoa ja jokaista kuunnellaan arvostavasti, tuo turvallisuutta ja vahvistaa kuulumista yhteisöön. Tiimiympyrässä puhutaan enimmäkseen työhön ja projekteihin liittyvistä asioista, mutta kuunnellaan myös henkilökohtaiset ilot ja huolenaiheet.
YritysAmiksen opettajat jo pitkällä uuden opettajuuden tiellä
Kun opettaja uskaltautuu istumaan opiskelijoidensa kanssa tiimiympyrään, kuuntelemaan kaikkia ja altistaa itsensä yllättäville ja vaikeillakin tilanteille, on otettu iso askel uuden opettajuuden tiellä. YritysAmiksen opettajat ovat ottaneet vaativan ja tuloksia tuovan toimintatavan käyttöön. Jatkamme keskustelua ja toistemme tsemppaamista. Kehitämme itseämme entistä paremmiksi kohtaamaan eteen tulevat vaikeatkin tilanteet ja kehitämme tiimiympyrätoimintaa entistä paremmin opiskelijaa ja opettajaa palvelevaksi.
Sunday, September 25, 2016
Saturday, September 17, 2016
Ohjaamisen ja palautteen antamisen taito - YritysAmis-opettajan keskeistä ammattitaitoa
Kuluneella viikolla YritysAmiksen henkilökunta verkottui keskenään ja haki intoa ja jaksamista vaativaan työhönsä. Kivijalkatiimimme - yrittäjyys-, vivid-, keke- ja hox-tiimit - vuorottelevat teemavuoden järjestelyissä. Tänä vuonna on vuorovaikutusta ja asiakaspalvelua koordinoivan HOX-tiimin vuoro. HOX-tiimi on ideoinut vuoden teemaksi "Innostutaan yhdessä". Tuemme toinen toistamme kehitystiellä hyviksi ja innostaviksi vuorovaikuttajiksi.
Olemme sopineet, että liiketalouden ala, kulttuuriala ja luonnonvara-ala vuorottelee tapaamisten järjestäjinä. Ensimmäisenä oli vuorossa luonnonvara-ala. Aloitimme päivän katsomalla Seppälän Impilinnan avajaisiin valmistellun dialogin Tietopuolisen karjanhoitokoulun historiasta. Historian havinaa oli vain jalostunut ensi-illan jälkeen ja opettajien Mari Karjalainen ja Renne Sänisalmen esitys sai hyvän vastaanoton ja raikuvat aplodit.
Oppimissopimukset tukemassa henkilökunnan ja opiskelijoiden kehittymistä
Esityksen jälkeen kuuntelimme HOX-tiimiläisten valmisteleman esityksen oppimissopimuksista. Olemme jo aiemmin päättäneet, että jokainen työntekijä ja opiskelija tekee oppimissopimuksen.
Aloitamme työntekijöiden sopimuksista. Jokainen miettii syyslomaan mennessä, missä asioissa hän itse kokee kehittymisen tarpeita ja mitä tukea hän kehittymiseensä tarvisee. Sen jälkeen omat pohdinnat esitellään ja keskustellaan läpi kunkin amisyrityksen henkilöstötiimissä. Tiimissä mietitään muun muassa, mitä osaamista tiimiltä puuttuu ja kuka olisi sopivin henkilö sitä hankkimaan.
Meidän on opittava kuuntememaan herkällä korvalla tärkeintä asiakastamme, opiskelijaa
Keskeinen kehittymisen kohde jokaisella työntekijällä on ohjaamisen ja palautteen antamisen taito. Meidän on opittava herkällä korvalla kuuntelemaan tärkeintä asiakastamme, opiskelijaa. Palautteen antamisen hienovaraisuuden vaatimus on tullut esille ensimmäisten isompien palautetilaisuuksien jälkeen kaikilla YritysAmiksen aloilla.
Pohdimme ja arvioimme töitämme ja oppimistamme tiimiympyröissä, hehkutukissa ja jokaisen projektin jälkeen isoissakin porukoissa. Varsinkin silloin, kun arvioidaan yhden opiskelijan työtä, ollaan herkällä alueella. Jokaisen yksilön valmius ottaa palautetta vastaan on erilainen ja kyky kehittyy kokemuksen myötä. Opintojen alussa on oltava tosi hienovarainen. Opiskelijalle ei saa tulla tunnetta, että ohjaaja lyttää, keljuilee, ilkeilee yms. kielteisiä kokemuksia. Tällaisia tuntemuksia tulee hyvin helposti, vaikka arviointi kohdistuisikin ihan oikeisiin puutteisiin opiskelijan työssä. Kriittisimmät kommentit kannattaakin säästää kahdenkeskisiin palautetilanteisiin. Silloin kun ollaan isossa porukassa, positiivisen arvion on jäätävä päällimmäiseksi.
Palautetilanteesta jokaisen opiskelijan on voitava lähteä hyvällä mielellä ja voimaantuneena. Ohjaajan on kestettävä enemmän kuin opiskelijan ja pysyttävä aikuisena, vaikka opiskelija kipuilisikin. Kun opiskelijat antavat palautetta opettajalle, olisi varmaankin viisautta ottaa kritiikki nöyrästi vastaan, kiitellä opiskelijaa palautteesta, tarvittaessa pyytää anteeksi ja keskustella opiskelijoiden kokemuksista. Itseään ei kannata alkaa puolustelemaan eikä opiskelijoita moittimaan, vaikka tuntisikin olevansa oikeassa. Opiskelijoiden kokemus on meille totta ja meissä ohjaajissa on koulutuksemme ja kokemuksemme kautta viisautta asettua omien tunteidemme yläpuolelle.
Vuorovaikutustaidoissa kehittyminen mukaan jokaisen oppimissopimukseen
Kaikki YritysAmiksen työntekijät ovat juuri miettimässä omaa oppimissopimustaan. Palautteen antamisen taito ja kohottava vuorovaikutus opiskelijan kanssa kannattaa jokaisen ottaa mietintään. Jokaisen kannattaisi astua itsensä ulkopuolelle ja katsoa miltä omat kohtaamiset opiskelijan kanssa näyttävät herkän ja ehkä huonolla itsetunnolla varistetun opiskelijan silmissä.
Meillä on oma persoonallinen tapamme lähestyä ihmisiä, oma luonteemme ja mentaliteettimme. Huonoa vuorovaikutusta ei kuitenkaan voi selitää sillä, että "tällainen minä olen". Jokainen voi muuttaa toimintatapaansa, kun vain tarkkailee itseään. Se ei ole helppoa mutta on mahdollista. Amisyrityksessä oppimisen pedagogiikassa on keskeistä aito ja avoin dialogi ja arvostava suhtautuminen toisiin ihmisiin. Siis sitä kohti.
Olemme sopineet, että liiketalouden ala, kulttuuriala ja luonnonvara-ala vuorottelee tapaamisten järjestäjinä. Ensimmäisenä oli vuorossa luonnonvara-ala. Aloitimme päivän katsomalla Seppälän Impilinnan avajaisiin valmistellun dialogin Tietopuolisen karjanhoitokoulun historiasta. Historian havinaa oli vain jalostunut ensi-illan jälkeen ja opettajien Mari Karjalainen ja Renne Sänisalmen esitys sai hyvän vastaanoton ja raikuvat aplodit.
Oppimissopimukset tukemassa henkilökunnan ja opiskelijoiden kehittymistä
Esityksen jälkeen kuuntelimme HOX-tiimiläisten valmisteleman esityksen oppimissopimuksista. Olemme jo aiemmin päättäneet, että jokainen työntekijä ja opiskelija tekee oppimissopimuksen.
Aloitamme työntekijöiden sopimuksista. Jokainen miettii syyslomaan mennessä, missä asioissa hän itse kokee kehittymisen tarpeita ja mitä tukea hän kehittymiseensä tarvisee. Sen jälkeen omat pohdinnat esitellään ja keskustellaan läpi kunkin amisyrityksen henkilöstötiimissä. Tiimissä mietitään muun muassa, mitä osaamista tiimiltä puuttuu ja kuka olisi sopivin henkilö sitä hankkimaan.
Meidän on opittava kuuntememaan herkällä korvalla tärkeintä asiakastamme, opiskelijaa
Keskeinen kehittymisen kohde jokaisella työntekijällä on ohjaamisen ja palautteen antamisen taito. Meidän on opittava herkällä korvalla kuuntelemaan tärkeintä asiakastamme, opiskelijaa. Palautteen antamisen hienovaraisuuden vaatimus on tullut esille ensimmäisten isompien palautetilaisuuksien jälkeen kaikilla YritysAmiksen aloilla.
Pohdimme ja arvioimme töitämme ja oppimistamme tiimiympyröissä, hehkutukissa ja jokaisen projektin jälkeen isoissakin porukoissa. Varsinkin silloin, kun arvioidaan yhden opiskelijan työtä, ollaan herkällä alueella. Jokaisen yksilön valmius ottaa palautetta vastaan on erilainen ja kyky kehittyy kokemuksen myötä. Opintojen alussa on oltava tosi hienovarainen. Opiskelijalle ei saa tulla tunnetta, että ohjaaja lyttää, keljuilee, ilkeilee yms. kielteisiä kokemuksia. Tällaisia tuntemuksia tulee hyvin helposti, vaikka arviointi kohdistuisikin ihan oikeisiin puutteisiin opiskelijan työssä. Kriittisimmät kommentit kannattaakin säästää kahdenkeskisiin palautetilanteisiin. Silloin kun ollaan isossa porukassa, positiivisen arvion on jäätävä päällimmäiseksi.
Palautetilanteesta jokaisen opiskelijan on voitava lähteä hyvällä mielellä ja voimaantuneena. Ohjaajan on kestettävä enemmän kuin opiskelijan ja pysyttävä aikuisena, vaikka opiskelija kipuilisikin. Kun opiskelijat antavat palautetta opettajalle, olisi varmaankin viisautta ottaa kritiikki nöyrästi vastaan, kiitellä opiskelijaa palautteesta, tarvittaessa pyytää anteeksi ja keskustella opiskelijoiden kokemuksista. Itseään ei kannata alkaa puolustelemaan eikä opiskelijoita moittimaan, vaikka tuntisikin olevansa oikeassa. Opiskelijoiden kokemus on meille totta ja meissä ohjaajissa on koulutuksemme ja kokemuksemme kautta viisautta asettua omien tunteidemme yläpuolelle.
Vuorovaikutustaidoissa kehittyminen mukaan jokaisen oppimissopimukseen
Kaikki YritysAmiksen työntekijät ovat juuri miettimässä omaa oppimissopimustaan. Palautteen antamisen taito ja kohottava vuorovaikutus opiskelijan kanssa kannattaa jokaisen ottaa mietintään. Jokaisen kannattaisi astua itsensä ulkopuolelle ja katsoa miltä omat kohtaamiset opiskelijan kanssa näyttävät herkän ja ehkä huonolla itsetunnolla varistetun opiskelijan silmissä.
Meillä on oma persoonallinen tapamme lähestyä ihmisiä, oma luonteemme ja mentaliteettimme. Huonoa vuorovaikutusta ei kuitenkaan voi selitää sillä, että "tällainen minä olen". Jokainen voi muuttaa toimintatapaansa, kun vain tarkkailee itseään. Se ei ole helppoa mutta on mahdollista. Amisyrityksessä oppimisen pedagogiikassa on keskeistä aito ja avoin dialogi ja arvostava suhtautuminen toisiin ihmisiin. Siis sitä kohti.
Saturday, September 10, 2016
Yrittäjyyttä maanantaista perjantaihin
Yrittämällä oppimisen pedagogiikka on YritysAmiksen normaalia arkipäivää
Leirit, seminaarit, erilaiset yhteiset kokoontumiset ja tapahtumat kuuluvat saumattomasti yrittäjämäiseen oppimisen tapaan. Ne eivät ole mitään kerrallisia ponnistuksia, joista siirrytään normaaliin, vanhaan tapaan järjestää koulutusta. Asioiden yhdessä pohtiminen, tiedon luominen yhdessä, yhdessä koetut vaikeudet, voitot ja elämykset ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu elämysten kautta. Nämä tilanteet motivoivat sekä opiskelijoita että ohjaajia yrittämään parastaan. Tällöin oppimisesta tulee pysyvää, tunteisiin ja asenteisiin vaikuttavaa.
YritysAmiksen viikko alkoi 5.9. maanantaina yrittäjän päivän vietolla. YritysAmis liiketaloudessa kokoonnuttiin kuuntelemaan leipomoyrittäjä Kaisa Marinin näkemyksiä yrittäjänä olemisesta. Kaisa Marin puhui nuorille myös siitä, että jokaisen työntekijän pitäisi toimia yrittäjämäisesti. Työantaja arvostaa yrittäjämäisesti toimivia työntekijöitä. Oma-aloitteista töihin tarttumista ja vastuunottoa tarvitaan kaikissa hommissa.
NY-yrittäjien kick off keskiviikkona
Keskiviikkona klo 8.00 YritysAmiksen liiketalouden, kulttuurin ja hiusalan toisen vuoden opiskelijat, tulevat NY-yrittäjät, kokoontuivat Timperintien liikuntasaliin ideoimaan yritystoimintaansa ja verkostoitumaan toisten NY-yrittäjien kanssa. Opiskelijaryhmät oppivat analysoimaan yrityksensä kohderyhmää, verkostoitumista, rahoitusta, markkinointia ja monta, monta muuta yritystoiminnassa eteen tulevaa asiaa. Välillä kuunnellaan "oikeiden yrittäjien" yrittäjätarinoita.
Ohjaajien toimiessa ryhmien vinkkimiehinä ja -naisina podittiin kysymystä, mitä tarkoittaa, että yritys tarjoaa ratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Tuotetta tai palvelua ei tehdä yrittäjälle itselleen vaan hänen asiakkailleen ratkaisemaan asiakkaan pulmia ja tekemään hänen elämästään helpompaa, mukavampaa, onnellisempaa. Opiskelijat määrittelevät mielellään asiakasryhmänsä " kaikki jotka haluavat tätä tuotetta tai palvelua ostaa". Opettajan ammattitaitoa on johdatella opiskelijat ymmärtämään, että tässä tapauksessa "kaikki" ei ole kukaan. Myös käsite arvo on opiskelijalle vaikea ymmärtää. Pyysimme opiskelijoita miettimään, millaista arvoa tuotteesi tai palvelusi tuottaa asiakkaalle? Tähänkin pohdintaan vinkkimiehet tarjosivat apuaan. Yhteiseen pohdintaan johdatteleva työskentely tarjoaa parhaita tilanteita opettajalle käyttää ammattitaitoaan syvällisesti. Opettajaa tarvitaan ennen kaikkea auttamaan opiskelijaa pohtimaan ja ymmärtämään. Pelkkä tiedon jakaminen on melko ohutta opettajuutta, eivätkä opettajan kalvosulkeiset muodollisine kysymyksineen ja "oikeine" vastauksineen ole tehokas tapa edes tiedon välittämiseen.
Ensimmäisen vuoden opiskelijat ryhmäytyvät NY 24H-leirillä
Torstain puolesta päivästä perjantain puoleen päivään YritysAmiksen kulttuurin- ja hiusalan ensimmäinen vuoden opiskelijat ohjaajineen viettivät NY24H-leirillä. Leirin päätavoite on yhteisöllisyyden luominen. Tavoitellaan verkostoitumista yli opiskelualarajojen, ystävyyssuhteiden syntymistä, ohjaajien ja opiskelijoiden suhteiden syvenemistä, kykyä olla yhdessä poikkeusoloissa. Opitaan keskustelua, pohtimisen taitoa, vuorovaikutustaitoja, kykyä olla oman ideansa takana ja esiintymistaitoa. Näitä hyviä taitoja ja asenteita tavoitellaan "leiripadgogiikalla".
Leirin päävetäjä Heli Mylly avaa osallistujille työskentelytapaa ja kertoo ohjelmasta. Opiskelijat jaetaan sattumanvaraisiin ryhmiin, joissa he työskentelevät koko leirin ajan ja lopussa yhdessä esittelevät muille yritysideansa. Paka palalta ryhmille annetaan tehtäviä, joista lopulta muodostuu liiketoimintasuunnitelma. Työskentelyn lomassa syödään hyvin, pelataan jalkapalloa, osallistutaan erilaisiin leikkeihin ja jutellaan ja jutellaan ja kuunnellaan musiikkia.
Alussa tunnelma on hiljainen, hämillinen, odottava ja muutamat ovat vähän aggressiivisiakin. Siis miksi tänne oli pakko tulla jne. Jo ensimmäinen kello-leikki, jossa liikutaan vapaasti ja tehdään treffejä kellotaulun kaikille tunneille, vapauttaa tunnelman. Jokainen on kätellyt kahtatoista ihmistä, esitellyt itsensä ja kuullut muiden nimiä. Leikki jatkuu. Heli kehottaa etsimään henkilön, jonka kanssa on treffit kello kolme ja keskustelemaan hänen kanssaan kumisaappaista. Näin jatketaan jonkin aikaa ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Tästä on hyvä jatkaa.
Annetaan leirin haaste:
Miettikää ryhmässä, mitä Kajaanista puuttuu ja ideoikaa tätä puutetta korjaamaan yritysidea.
Tästä työskentely alkaa ja jatkuu tiiviisti noin puoleen yöhön. Silloin jokainen halukas voi siirtyä tyttöjen ja poikien hiljentymishuoneisiin lepäämään. Suurin osa lähtee pihalle. Hiekkakentälle on sytytetty kynttilöitä ja piharakennuksen terassilla pidetään rappidisgoa ja jutellaan. Sisällä vähän vanhemmat musiikin opiskelijat istuvat kuuntelemassa musiikkia ja keskustelevat siitä.
Näin yö jatkuu. Koulutusjohtaja Maarit ja ohjaaja Mari Karjalainen lenkkeilevät lähimaastossa ja tarkistavat, että kaikki on hyvin. Ohjaaja Sirpa Jokinen laskeskelee omia ohjattaviaan. Marikin tarkistaa, että kaikki hänen ohjattavansa ovat tallessa. Kaksi poikaa puuttuu. Eivät vastaa puhelimeen. Soitto toisen pojan äidille ja pian pojat tulevat paikalle. "Olivat olleet kävelemässä ja kääntyneet väärästä tienhaarasta." Kaksi tyttöä kertovat saaneensa kauhean päänsäryn ja heidät viedään asuntolaan. Rauha maassa.
Osa opiskelijoista nukkuu, osa valvoo koko yön. Joku ohjaajista valvoo ja muut nukkuvat välillä koiran unta. Noin 04.15 keskustelun volyymi opettajien lepohuoneen oven ulkopuolella alkaa kohota häiritseväksi. Avaan oven. Joukko tyttöjä ja poikia on hinannut patjansa ja makuupussinsa lepohuoneista käytävälle. Pari pariskuntaa istuu vierekkäin kädet toistensa hartioilla. Uninen, pörröinen 16-vuotias pojanpää lausuu: "Maarit, olen löytänyt elämäni rakkauden." "Mahtava juttu, mutta voisitteko jutella vähän hiljempaa. Vielä on pari tuntia lepoaikaa." "Me ollaan aamuihmisiä." kuuluu vastaus useammasta suusta.
Herätys kello kuusi ja tiimit töihin. Vielä on tehtävä yrityksen pressitiedote, viimeisteltävä yrityksen esite ja juliste ja suunniteltava presentaatio ja myös harjoiteltava sitä. Klo 8.00 syödään aamupalaa ja 8.30 alkaa yritysideoiden esittely. Aamuihmiset ovat parin tunnin aikana muuttuneet melko nuutuneiksi, epäusko iskee mieleeni, onkohan kaikilla klo 8.30 mitään esiteltävää.
Esittely alkaa. Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari on osallistunut tiimien sparraamiseen ja ottaa esittelyt vastaan. Jokainen ryhmä esittelee työnsä tulokset. Kaikki ovat mukana seisomassa yleisön edessä ja sanovat jotain yrityksestään. Yksi ryhmistä saa kannustuspalkinnoksi leffalippuja ja karkkipussit. Kaikille taputetaan ja hurrataan. Leiri on lopussa. Lopuksi leiritilana toiminut Kirkkoahon vanha koulu siivotaan yhdessä Kaikki ovat väsyneitä ja niin onnellisia. "Parasta oli yö." kirjoittaa joku opiskelija palautteessaan. Kirjallinen palaute kerätään lopuksi ja alussa kysyttiin kirjallisesti jokaisen odotuksia ja tunnelmia leirin alkaessa.
Onni on jonkin muun asian sivutuote
Olo on leirin jälkeen väsynyt ja ajatus kulkee melko tahmeasti. Huimaa vähän. Luen leirin ohjelmaa vetäneen Helin Facebook-postausta kotona. Hänkin kertoo totaalisesta fyysisestä ja psyykkisestä väsymyksestä. Lähdemme mieheni kanssa kesämökille. Saunon ja uin 14-asteisessa vedessä. Syön ja menen nukkumaan. Aamulla herään kolinaan, kun mieheni laittaa aamiasta. Luulen, että on vielä yö. Kello on kuitenkin jo kahdeksan.
Olen nukkunut hyvin ja lähden aamu-uinnille. Nyt istun pitkällä aamiaisella ja kirjoitan tätä blogia. Toisella korvalla kuuntelen radiosta suosikkini Kalle Haataisen ohjelmaa. Haataisella on haastateltavana onnellisuudesta kirjoittanut Tommi Melender, joka sanoo, että onni on aina jonkin muun asian tai tekemisen sivutuote. Onnea itsessään ei kannata tavoitella vaan pitää tehdä jotain sellaista, joka tuottaa tyydytystä ja onnellisuutta. Itse koen onnea usein työssä. Työn tuottama onni liittyy yleensä tällaisiin yhteisiin ponnistuksiin, joiden aikana joutuu kokemaan myös vaikeuksia ja astumaan epämukavuusalueelle. Kun yhdessä ponnistellen annetaan opiskelijoille kokemuksia ja elämyksiä, joiden kautta he oppivat jotain tärkeää, opettaja kokee onnea työstään. Tällaisissa tilanteissa työkaveruus syvenee ja vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa paranee. Kun olemme tämänkin yhdessä kokeneet, selviämme mistä vain.
Nyt teen lähtöä suppilovahveroita poimimaan. Keitän kahvit pulloon ja teen hyvät voileivät. Suppispaikassani kasvaa mahtavia ikikuusia ja maata verhoaa upea sammalikko. Kun saan sankkoni täyteen ja istun kannolla syömässä eväitä, olen onnellinen.
Leirit, seminaarit, erilaiset yhteiset kokoontumiset ja tapahtumat kuuluvat saumattomasti yrittäjämäiseen oppimisen tapaan. Ne eivät ole mitään kerrallisia ponnistuksia, joista siirrytään normaaliin, vanhaan tapaan järjestää koulutusta. Asioiden yhdessä pohtiminen, tiedon luominen yhdessä, yhdessä koetut vaikeudet, voitot ja elämykset ovat tilanteita, joissa oppiminen tapahtuu elämysten kautta. Nämä tilanteet motivoivat sekä opiskelijoita että ohjaajia yrittämään parastaan. Tällöin oppimisesta tulee pysyvää, tunteisiin ja asenteisiin vaikuttavaa.
YritysAmiksen viikko alkoi 5.9. maanantaina yrittäjän päivän vietolla. YritysAmis liiketaloudessa kokoonnuttiin kuuntelemaan leipomoyrittäjä Kaisa Marinin näkemyksiä yrittäjänä olemisesta. Kaisa Marin puhui nuorille myös siitä, että jokaisen työntekijän pitäisi toimia yrittäjämäisesti. Työantaja arvostaa yrittäjämäisesti toimivia työntekijöitä. Oma-aloitteista töihin tarttumista ja vastuunottoa tarvitaan kaikissa hommissa.
NY-yrittäjien kick off keskiviikkona
Keskiviikkona klo 8.00 YritysAmiksen liiketalouden, kulttuurin ja hiusalan toisen vuoden opiskelijat, tulevat NY-yrittäjät, kokoontuivat Timperintien liikuntasaliin ideoimaan yritystoimintaansa ja verkostoitumaan toisten NY-yrittäjien kanssa. Opiskelijaryhmät oppivat analysoimaan yrityksensä kohderyhmää, verkostoitumista, rahoitusta, markkinointia ja monta, monta muuta yritystoiminnassa eteen tulevaa asiaa. Välillä kuunnellaan "oikeiden yrittäjien" yrittäjätarinoita.
Ohjaajien toimiessa ryhmien vinkkimiehinä ja -naisina podittiin kysymystä, mitä tarkoittaa, että yritys tarjoaa ratkaisuja asiakkaan ongelmiin. Tuotetta tai palvelua ei tehdä yrittäjälle itselleen vaan hänen asiakkailleen ratkaisemaan asiakkaan pulmia ja tekemään hänen elämästään helpompaa, mukavampaa, onnellisempaa. Opiskelijat määrittelevät mielellään asiakasryhmänsä " kaikki jotka haluavat tätä tuotetta tai palvelua ostaa". Opettajan ammattitaitoa on johdatella opiskelijat ymmärtämään, että tässä tapauksessa "kaikki" ei ole kukaan. Myös käsite arvo on opiskelijalle vaikea ymmärtää. Pyysimme opiskelijoita miettimään, millaista arvoa tuotteesi tai palvelusi tuottaa asiakkaalle? Tähänkin pohdintaan vinkkimiehet tarjosivat apuaan. Yhteiseen pohdintaan johdatteleva työskentely tarjoaa parhaita tilanteita opettajalle käyttää ammattitaitoaan syvällisesti. Opettajaa tarvitaan ennen kaikkea auttamaan opiskelijaa pohtimaan ja ymmärtämään. Pelkkä tiedon jakaminen on melko ohutta opettajuutta, eivätkä opettajan kalvosulkeiset muodollisine kysymyksineen ja "oikeine" vastauksineen ole tehokas tapa edes tiedon välittämiseen.
Ensimmäisen vuoden opiskelijat ryhmäytyvät NY 24H-leirillä
Torstain puolesta päivästä perjantain puoleen päivään YritysAmiksen kulttuurin- ja hiusalan ensimmäinen vuoden opiskelijat ohjaajineen viettivät NY24H-leirillä. Leirin päätavoite on yhteisöllisyyden luominen. Tavoitellaan verkostoitumista yli opiskelualarajojen, ystävyyssuhteiden syntymistä, ohjaajien ja opiskelijoiden suhteiden syvenemistä, kykyä olla yhdessä poikkeusoloissa. Opitaan keskustelua, pohtimisen taitoa, vuorovaikutustaitoja, kykyä olla oman ideansa takana ja esiintymistaitoa. Näitä hyviä taitoja ja asenteita tavoitellaan "leiripadgogiikalla".
Leirin päävetäjä Heli Mylly avaa osallistujille työskentelytapaa ja kertoo ohjelmasta. Opiskelijat jaetaan sattumanvaraisiin ryhmiin, joissa he työskentelevät koko leirin ajan ja lopussa yhdessä esittelevät muille yritysideansa. Paka palalta ryhmille annetaan tehtäviä, joista lopulta muodostuu liiketoimintasuunnitelma. Työskentelyn lomassa syödään hyvin, pelataan jalkapalloa, osallistutaan erilaisiin leikkeihin ja jutellaan ja jutellaan ja kuunnellaan musiikkia.
Alussa tunnelma on hiljainen, hämillinen, odottava ja muutamat ovat vähän aggressiivisiakin. Siis miksi tänne oli pakko tulla jne. Jo ensimmäinen kello-leikki, jossa liikutaan vapaasti ja tehdään treffejä kellotaulun kaikille tunneille, vapauttaa tunnelman. Jokainen on kätellyt kahtatoista ihmistä, esitellyt itsensä ja kuullut muiden nimiä. Leikki jatkuu. Heli kehottaa etsimään henkilön, jonka kanssa on treffit kello kolme ja keskustelemaan hänen kanssaan kumisaappaista. Näin jatketaan jonkin aikaa ja iloinen puheensorina täyttää huoneen. Tästä on hyvä jatkaa.
Annetaan leirin haaste:
Miettikää ryhmässä, mitä Kajaanista puuttuu ja ideoikaa tätä puutetta korjaamaan yritysidea.
Tästä työskentely alkaa ja jatkuu tiiviisti noin puoleen yöhön. Silloin jokainen halukas voi siirtyä tyttöjen ja poikien hiljentymishuoneisiin lepäämään. Suurin osa lähtee pihalle. Hiekkakentälle on sytytetty kynttilöitä ja piharakennuksen terassilla pidetään rappidisgoa ja jutellaan. Sisällä vähän vanhemmat musiikin opiskelijat istuvat kuuntelemassa musiikkia ja keskustelevat siitä.
Näin yö jatkuu. Koulutusjohtaja Maarit ja ohjaaja Mari Karjalainen lenkkeilevät lähimaastossa ja tarkistavat, että kaikki on hyvin. Ohjaaja Sirpa Jokinen laskeskelee omia ohjattaviaan. Marikin tarkistaa, että kaikki hänen ohjattavansa ovat tallessa. Kaksi poikaa puuttuu. Eivät vastaa puhelimeen. Soitto toisen pojan äidille ja pian pojat tulevat paikalle. "Olivat olleet kävelemässä ja kääntyneet väärästä tienhaarasta." Kaksi tyttöä kertovat saaneensa kauhean päänsäryn ja heidät viedään asuntolaan. Rauha maassa.
Osa opiskelijoista nukkuu, osa valvoo koko yön. Joku ohjaajista valvoo ja muut nukkuvat välillä koiran unta. Noin 04.15 keskustelun volyymi opettajien lepohuoneen oven ulkopuolella alkaa kohota häiritseväksi. Avaan oven. Joukko tyttöjä ja poikia on hinannut patjansa ja makuupussinsa lepohuoneista käytävälle. Pari pariskuntaa istuu vierekkäin kädet toistensa hartioilla. Uninen, pörröinen 16-vuotias pojanpää lausuu: "Maarit, olen löytänyt elämäni rakkauden." "Mahtava juttu, mutta voisitteko jutella vähän hiljempaa. Vielä on pari tuntia lepoaikaa." "Me ollaan aamuihmisiä." kuuluu vastaus useammasta suusta.
Herätys kello kuusi ja tiimit töihin. Vielä on tehtävä yrityksen pressitiedote, viimeisteltävä yrityksen esite ja juliste ja suunniteltava presentaatio ja myös harjoiteltava sitä. Klo 8.00 syödään aamupalaa ja 8.30 alkaa yritysideoiden esittely. Aamuihmiset ovat parin tunnin aikana muuttuneet melko nuutuneiksi, epäusko iskee mieleeni, onkohan kaikilla klo 8.30 mitään esiteltävää.
Esittely alkaa. Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari on osallistunut tiimien sparraamiseen ja ottaa esittelyt vastaan. Jokainen ryhmä esittelee työnsä tulokset. Kaikki ovat mukana seisomassa yleisön edessä ja sanovat jotain yrityksestään. Yksi ryhmistä saa kannustuspalkinnoksi leffalippuja ja karkkipussit. Kaikille taputetaan ja hurrataan. Leiri on lopussa. Lopuksi leiritilana toiminut Kirkkoahon vanha koulu siivotaan yhdessä Kaikki ovat väsyneitä ja niin onnellisia. "Parasta oli yö." kirjoittaa joku opiskelija palautteessaan. Kirjallinen palaute kerätään lopuksi ja alussa kysyttiin kirjallisesti jokaisen odotuksia ja tunnelmia leirin alkaessa.
Onni on jonkin muun asian sivutuote
Olo on leirin jälkeen väsynyt ja ajatus kulkee melko tahmeasti. Huimaa vähän. Luen leirin ohjelmaa vetäneen Helin Facebook-postausta kotona. Hänkin kertoo totaalisesta fyysisestä ja psyykkisestä väsymyksestä. Lähdemme mieheni kanssa kesämökille. Saunon ja uin 14-asteisessa vedessä. Syön ja menen nukkumaan. Aamulla herään kolinaan, kun mieheni laittaa aamiasta. Luulen, että on vielä yö. Kello on kuitenkin jo kahdeksan.
Olen nukkunut hyvin ja lähden aamu-uinnille. Nyt istun pitkällä aamiaisella ja kirjoitan tätä blogia. Toisella korvalla kuuntelen radiosta suosikkini Kalle Haataisen ohjelmaa. Haataisella on haastateltavana onnellisuudesta kirjoittanut Tommi Melender, joka sanoo, että onni on aina jonkin muun asian tai tekemisen sivutuote. Onnea itsessään ei kannata tavoitella vaan pitää tehdä jotain sellaista, joka tuottaa tyydytystä ja onnellisuutta. Itse koen onnea usein työssä. Työn tuottama onni liittyy yleensä tällaisiin yhteisiin ponnistuksiin, joiden aikana joutuu kokemaan myös vaikeuksia ja astumaan epämukavuusalueelle. Kun yhdessä ponnistellen annetaan opiskelijoille kokemuksia ja elämyksiä, joiden kautta he oppivat jotain tärkeää, opettaja kokee onnea työstään. Tällaisissa tilanteissa työkaveruus syvenee ja vuorovaikutus opiskelijoiden kanssa paranee. Kun olemme tämänkin yhdessä kokeneet, selviämme mistä vain.
Nyt teen lähtöä suppilovahveroita poimimaan. Keitän kahvit pulloon ja teen hyvät voileivät. Suppispaikassani kasvaa mahtavia ikikuusia ja maata verhoaa upea sammalikko. Kun saan sankkoni täyteen ja istun kannolla syömässä eväitä, olen onnellinen.
Sunday, September 4, 2016
YritysAmis luonnon oppimisympäristö Impilinna vihittiin käyttöön
Kulunutta viikkoa leimasi valmistautuminen Impilinnan avajaisiin. YritysAmismaiseen tyyliin omat opiskelijat, henkilöstö ja osuuskunta vastasivat juhlien järjestelyistä, mikä lisäsi jännitystä ja lievää hermostuneisuutta juhlan odotukseen.
Opiskelijat ja opettajat ahkeroivat golf-alueen viimeistelyssä lähes viimeisiin minuutteihin, jotta se olisi valmis perjantaiaamuna klo 9.00, kun vieraat alkoivat saapua tutustumaan alueeseen. Impilinna on osuuskunta Impilinnan keskeinen toimintaympäristö. Tiloja vuokrataan juhla- ja kokouskäyttöön, ravintola ja kahvila palvelevat tilaisuuksien järjestäjiä, golfaajia ja lounasravintolana kaikkia lähiruokaa arvostavia asiakkaita. Pieni luonnontuotteiden myymälä palvelee myös golf-välineiden vuokraamona ja lippumyymälänä.
Tuotekehityskeittiössä osuuskuntalaiset ja ulkopuoliset yrittäjät kehittelevät uusia lähiruokatuotteita. Myös luonnonkosmetiikan kehittely ja siihen liittyvä koulutus on keskeisesti mukana Impilinnan toiminnassa. Impilinnassa perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin opiskelevat nuoret ja aikuiset työskentelevät yhdessä osuuskuntayrittäjien ja NY-yrittäjien kanssa.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala vihki Impilinnan alueen käyttöön
Tuomo Puumala julisti golf-alueen nimikilpailun voittajan paljastamalla nimilaatan. Verhon takaa paljastui golf-kentän nimi Seppälä Golf. Nimeä perusteltiin sillä, että Seppälä on vuosikymmenten saatossa vakiintunut kuvaamaan ensi vuonna 120 vuotta täyttävää oppilaitosta ja siten jo tuttu ainakin Kainuun ihmisille. Puumala löi myös kentän ensimmäisen lyönnin taitajan ottein.
Kutsuvierastilaisuuden ohjelma oli YritysAmiksen omaa tuotantoa. Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari oli kirjoittanut Tietopuolisen karjanhoitokoulun, tuttavallisemmin Impilinnan, historiaa luotaavan dialogin, jonka esittivät omat opettajamme Mari Karjalainen ja Renne Sänisalmi. Tarina toteutettiin ammattitaitoisesti ja tarinan omakohtaisuus heijastui tulkinnasta. Olihan kyse oman YritysAmiksen oppimisympäristön historiasta, johon Marilla oli myös oman suvun kautta monia siteitä. Esitys upposi yleisöön, jonka tunnetilat vaihtelivat römäkän naurun ja kyynelten välillä.
KAO-konservatorion nuoret taiteilijat Jenni Vattulainen ja Mika Säppi aloittivat juhlan laululla Kodin kynttilät lämpöisin liekein. Säestys harmonilla ja viululla toteutettiin Karjanhoitokoulun ensimmäisten avajaisten mukaan Impilinnan vanhalla harmonilla, joka on kunnostettu uuden Impilinnan käyttöön. Juhla päättyi Jennin ja Mikan esilaululla ja harmonisäestyksellä samoin kuin ensimmäisissäkin avajaisissa Nälkämaan lauluun. Ilmari Kiannon kirjoittama laulu on laulettu ensimmäistä kertaa Seppälässä vuonna 1911. Harvoin kuulee maakuntalauluamme laulettavan sellaisella antaumusella ja tulevaisuuden uskolla kuin Impilinnan avajaisissa.
Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen johtaja Anssi Tuominen kertoi tervetulopuheessaan Impilinnaan sitoutuneesta historiasta sekä yhteistyön voimasta, jota peruskorjauksen toteuttaminen ilmentää. Koulutuspäällikkö Leena Karjalainen sai todeta pitkäaikaisen unelmansa nyt toteutuneen, kun Impilinna ja sitä ympäröivät viheralueet on saatu käyttöön ja odottavat vain, että yritteliäät opiskelijat, opettajat ja osuuskuntalaiset toteuttavat täysimääräisesti alueen tarjoamat mahdollisuudet. Nyt oli aika kiittää rahoittajia, museovirastoa, Kajaanin kaupunkia ja Kainuun ammattiopiston eri alojen opiskelijoita ja opettajia, joiden yhteistyöllä unelma toteutettiin.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala painotti puheessaan alueellisuuden merkitystä koulutuksessa ja kulttuurissa. Hän myös kiitteli Kainuun ammattiopistossa toteutettavaa yrittäjämäistä tapaa toteuttaa ammatillisen koulutuksen reformia.
Suurten mahdollisuuksien impilinna
Impilinnan peruskorjaus on suuri kulttuuriteko ja yhteistyön voiman osoitus. Se on myös suuri mahdollisuus YritysAmiksen opiskelijoille ja osuuskuntalaisille toteuttaa yritysideoitaan ja oppia amisyrityksessä oppimisen pedagogiikalla. Alueeseen ja rakennukseen sitoutunut historia ja tarinat vain odottavat, että joku luova ja innostunut nuori yrittäjä alkaa tehdä niistä yritystoimintaa. Golf-alue ja Impilinnaa ympäröivä maaseutumiljöö sekä lähimetsät jääkautisine harjumuodostelmineen, marjoineen ja sienineen tarjoavat hyvät mahdollisuudet monenlaiseen toimintaan. Meille tuleville asiakkaille Impilinna alueineen on mainio rentoutumisen, harrastamisen ja laadukkaiden juhlien, seminaarien ja kokousten keskus.
Opiskelijat ja opettajat ahkeroivat golf-alueen viimeistelyssä lähes viimeisiin minuutteihin, jotta se olisi valmis perjantaiaamuna klo 9.00, kun vieraat alkoivat saapua tutustumaan alueeseen. Impilinna on osuuskunta Impilinnan keskeinen toimintaympäristö. Tiloja vuokrataan juhla- ja kokouskäyttöön, ravintola ja kahvila palvelevat tilaisuuksien järjestäjiä, golfaajia ja lounasravintolana kaikkia lähiruokaa arvostavia asiakkaita. Pieni luonnontuotteiden myymälä palvelee myös golf-välineiden vuokraamona ja lippumyymälänä.
Tuotekehityskeittiössä osuuskuntalaiset ja ulkopuoliset yrittäjät kehittelevät uusia lähiruokatuotteita. Myös luonnonkosmetiikan kehittely ja siihen liittyvä koulutus on keskeisesti mukana Impilinnan toiminnassa. Impilinnassa perus-, ammatti- ja erikoisammattitutkintoihin opiskelevat nuoret ja aikuiset työskentelevät yhdessä osuuskuntayrittäjien ja NY-yrittäjien kanssa.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala vihki Impilinnan alueen käyttöön
Tuomo Puumala julisti golf-alueen nimikilpailun voittajan paljastamalla nimilaatan. Verhon takaa paljastui golf-kentän nimi Seppälä Golf. Nimeä perusteltiin sillä, että Seppälä on vuosikymmenten saatossa vakiintunut kuvaamaan ensi vuonna 120 vuotta täyttävää oppilaitosta ja siten jo tuttu ainakin Kainuun ihmisille. Puumala löi myös kentän ensimmäisen lyönnin taitajan ottein.
Kutsuvierastilaisuuden ohjelma oli YritysAmiksen omaa tuotantoa. Käsikirjoittaja Pekka Lehtosaari oli kirjoittanut Tietopuolisen karjanhoitokoulun, tuttavallisemmin Impilinnan, historiaa luotaavan dialogin, jonka esittivät omat opettajamme Mari Karjalainen ja Renne Sänisalmi. Tarina toteutettiin ammattitaitoisesti ja tarinan omakohtaisuus heijastui tulkinnasta. Olihan kyse oman YritysAmiksen oppimisympäristön historiasta, johon Marilla oli myös oman suvun kautta monia siteitä. Esitys upposi yleisöön, jonka tunnetilat vaihtelivat römäkän naurun ja kyynelten välillä.
KAO-konservatorion nuoret taiteilijat Jenni Vattulainen ja Mika Säppi aloittivat juhlan laululla Kodin kynttilät lämpöisin liekein. Säestys harmonilla ja viululla toteutettiin Karjanhoitokoulun ensimmäisten avajaisten mukaan Impilinnan vanhalla harmonilla, joka on kunnostettu uuden Impilinnan käyttöön. Juhla päättyi Jennin ja Mikan esilaululla ja harmonisäestyksellä samoin kuin ensimmäisissäkin avajaisissa Nälkämaan lauluun. Ilmari Kiannon kirjoittama laulu on laulettu ensimmäistä kertaa Seppälässä vuonna 1911. Harvoin kuulee maakuntalauluamme laulettavan sellaisella antaumusella ja tulevaisuuden uskolla kuin Impilinnan avajaisissa.
Kajaanin kaupungin koulutusliikelaitoksen johtaja Anssi Tuominen kertoi tervetulopuheessaan Impilinnaan sitoutuneesta historiasta sekä yhteistyön voimasta, jota peruskorjauksen toteuttaminen ilmentää. Koulutuspäällikkö Leena Karjalainen sai todeta pitkäaikaisen unelmansa nyt toteutuneen, kun Impilinna ja sitä ympäröivät viheralueet on saatu käyttöön ja odottavat vain, että yritteliäät opiskelijat, opettajat ja osuuskuntalaiset toteuttavat täysimääräisesti alueen tarjoamat mahdollisuudet. Nyt oli aika kiittää rahoittajia, museovirastoa, Kajaanin kaupunkia ja Kainuun ammattiopiston eri alojen opiskelijoita ja opettajia, joiden yhteistyöllä unelma toteutettiin.
Sivistysvaliokunnan puheenjohtaja Tuomo Puumala painotti puheessaan alueellisuuden merkitystä koulutuksessa ja kulttuurissa. Hän myös kiitteli Kainuun ammattiopistossa toteutettavaa yrittäjämäistä tapaa toteuttaa ammatillisen koulutuksen reformia.
Suurten mahdollisuuksien impilinna
Impilinnan peruskorjaus on suuri kulttuuriteko ja yhteistyön voiman osoitus. Se on myös suuri mahdollisuus YritysAmiksen opiskelijoille ja osuuskuntalaisille toteuttaa yritysideoitaan ja oppia amisyrityksessä oppimisen pedagogiikalla. Alueeseen ja rakennukseen sitoutunut historia ja tarinat vain odottavat, että joku luova ja innostunut nuori yrittäjä alkaa tehdä niistä yritystoimintaa. Golf-alue ja Impilinnaa ympäröivä maaseutumiljöö sekä lähimetsät jääkautisine harjumuodostelmineen, marjoineen ja sienineen tarjoavat hyvät mahdollisuudet monenlaiseen toimintaan. Meille tuleville asiakkaille Impilinna alueineen on mainio rentoutumisen, harrastamisen ja laadukkaiden juhlien, seminaarien ja kokousten keskus.
Subscribe to:
Posts (Atom)