28.3. Helsingin Sanomien verkkolehdessä Tuomo Ahjokangas otti kantaa Helsingin koulujen suunniteltuun digiloikkaan. Hän oli itse innokkaana puuhamiehenä rakentamassa Helsinkiin digikoulua 1990-luvun puolivälissä. Tuolloin panostettiin perisataa miljoonaa verkkoihin, laitteisiin ja opettajien koulutukseen. Vähitellen puheet digivallankumouksesta unohtuivat. Asiat jämähtivät paikoilleen ja hankkeen pioneerit lähtivät paremmin palkattuihin töisin.
Jälleen Helsingin opetustoimi on käynnistämässä uutta hanketta, jolla aiotaan ottaa hallitusohjelmassa
määritelty digiloikka. Ahjokangas kyselee, miten taataan, että hankkeeseen varattu 37 miljoonaa tuottaa toivotun tuloksen.
YritysAmiksen rakentamisessa digitaalisuus oppimisessa on yksi toiminnan neljästä kivijalasta. Edellinen lukuvuosi oli verkko-oppimisen ja sosiaalisen median teemavuosi. Kaikki opettajat ottivat käyttöön ainakin yhden sosiaalisen median välineen ja verkko-oppimisen monipuolistamiseen kiinnitettiin erityistä huomiota. Oppimisryhmille perustettiin omat Facebook-ryhmät tiedonvälitykseen ja yhteydenpitoon. Innokkaat ja viitseliäät opettajat ovat panostaneet kovasti digitaalisten välineidän käytön laajentamiseksi. He ovat löytäneet ja ottaneet käyttöön lukuisia verkkoviestinnän välineitä oppimiseen, Mahdollisuudet tuntuvat olevan sillä saralla rajattomat.
Kovasti on mietityttänyt, miksi kaikesta koulutuksesta, innostamisesta ja teemavuoden tapahtumista huolimatta edelleen on opettajia, joille jopa dokumentin lähettäminen sähköpostin liitteenä on vaikeaa tai oppimismateriaalien tekeminen Moodle-alustalle mahdotonta.
Millainen vastuu opettajilla itsellään on ammattitaitonsa ajantasaisuudesta?
Epäonniset yritykset nostaa koulu digiaikaan kertovat siitä, ettei kannettu vesi kaivossa pysy. Opettajien on mahdollista toimia ammatissaan itse määrittelemällään tavalla. Oppilaitoksissa on yleensä omat ajantasaiset strategiansa, arvonsa ja operatiiviset tavoitteensa. Käytännössä opettaja itse päättää, toimiiko työpaikkansa strategian mukaan. Jos hän ei siten toimi, työnantajalla ei ole muita keinoja vaikuttaa asiaan kuin lisätä koulutusta ja ostaa lisää laitteita.
Kuten edellä totesin, uusien tietoteknisten laitteiden, ohjelmien ja sisältöjen luomisen haltuunotossa ei tietoa voi kaataa työntekijöiden päähän. Jokaisen on itse otettava lusikka kauniiseen käteensä ja alettava opiskella ja soveltaa koulutuksessa oppimiaan asioita. Ja tietysti käyttää niitä omassa työssään. Opiskelijoista digimaailmaan astuminen ei yleensä ole kiinni.
Kainuun ammattiopisto vastuuttaa henkilöstöään
Kainuun ammattiopistossa ollaan ottamassa käyttöön uutta vuoteen 2025 luotsaavaa strategiaa. Strategisissa tavoitteissa sanotaan "Henkilöstö on sitoutunut huolehtimaan kysyntää vastaavasta osaamisensa ajantasaisuudesta." Tätä me työntekijöiltä edellytämme. Koulutusta, vertaisohjaamista ja muita keinoja on tarjolla. Esimiehen velvoittavat äänenpainot muun muassa tämän tavoitteen velvoittavuudesta monet kokevat syyllistämisenä. Yhtyisin erään työntekijämme mielipiteeseen, jonka hän ilmaisi sanomalla, että " Syyllinen syyllistyy". Jos kokee syyllisyyttä, on parasta ryhtyä hommiin oman digiloikkansa eteen. Apua, koulutusta ja myötäkulkijoita on kaikille halukkaille tarjolla.
