Voiko 24-tunnin opiskeluputki olla tehokas ja vielä hauskakin?

YritysAmiksen ensimmäisen vuoden opiskelijat ryhmäytyvät NY24-leirillä. Kulttuurin ja liiketalouden leiri pidettiin viime torstaina ja perjantaina. Luonnonvara leireilee 5. - 6. marraskuuta.
Liiketalous jakoi leirin kahteen paikkaan ja opiskelijat ja opettajat viettivät yön kotona. Kulttuuri leireili 24 tuntia putkeen Kajaanista muutaman kilometrin päässä sijaitsevalla entisellä Kirkkoahon koululla. Luonnonvara toteuttaa myös yöleirin.

70 musiikkialan, muotialan, sisustusalan, pelialan, media-alan ja hiusalan opiskelijaa kokoontui Kirkkoahon koululle. Työskentelyn pohjustukseksi katsottiin ja kuunneltiin tähtitieteen professori Esko Valtaojan Turun yliopistossa pitämä läksiäisluento. Otimme tietoisen riskin aloittamalla leirin näin tömäkästi. Opiskelijat saattaisivat innostua luennosta ja saada ajattelemisen aihetta tulevan työskentelyn rakennuspuiksi, mutta oli myös mahdollista, että kolmaosa äänestäisi jaloillaan ja poistuisi paikalta. Tällä kertaa riskinotto kannatti.

Opiskelijat saivat tehtäväksi kirjata muistiin kolme asiaa, jotka hämmästyttivät, yllättivät tai ärsyttivät. Heidän piti myös analysoida luennoitsijaa ja hänen tärkeintä sanomaansa. Opiskelijat kuuntelivat tunnin luennon keskittyneesti. Lopuksi annettiin aplodit Eskolle ja leiri alkoi työskennellä 12 tiimissä. Tiimit keskustelivat, vastasivat kysymyksiin ja kirjoittivat oman ryhmänsä kannanoton paperille. Tuotokset esiteltiin muille. Riskinotto palkittiin. Suurin osa oli innostunut kuulemastaan,
koulutusjohtaja sai muutamat halauksetkin kiitokseksi. Myös hienoista mutinaa kuului siitä, miksi tällainen luento piti kuunnella. Sitten juotiin hyvät kahvit luennon aikana paistetun pullan kanssa.

Kahvin jälkeen tutustuimme toisiimme tutustumisleikkien avulla ja työ jatkui. Opiskelijoille annettiin yrittäjyyshaaste, johon heidän tuli leirin aikana vastata. Haaste tuli USA:n suurlähettiläältä Charles C. Adamsilta. Tehtävänä oli ideoida yritys, joka Kainuusta vielä puuttuu. Ensin opiskelijat listasivat kuuden keskeisen toimialan puutteita ja niistä tiimit valitsivat asian, jonka ympärille alkoivat kehitellä liikeideaansa.

Mietittiin mitä, kenelle, miten, kenen kanssa, tehtin SWOT-analyysiä. Haettiin mahdollisuuksia ja uhkia. Työ eteni vaihe vaiheelta, kirjallista materiaalia tuotettiin isoille papereille jatkotyöskentelyn pohjaksi.

Välillä ratkottiin murhamysteeriä ja syötiin suklaata haarukalla ja veitsellä. Kello kolme aamuyöllä porukka tarvitsi happea ja lähti leikkimään lamppuskaa pimeään yöhön. Juteltiin, tutustuttiin, verkostoiduttiin muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Näin kului yö. Muutamat tiimit ahersivat yrityshaasteen kanssa lähes koko yön.

Kello kuusi perjantaiaamuna työskentely aloitettiin aamujumpalla ulkona, sitten presentaation kimppuun. Tunti työaikaa ja sitten aamupala. Uunissa paistuvien sämpylöiden tuoksu alkoi kiihottaa ruokahalua ja hyvä aamupala nautittiin klo 7.30. Sitten yritysideoiden esittelyn viimeistelyä, paikat kuntoon esittelyä varten ja siistiytymistä. Kun liikelaitoksen johtaja Anssi Tuominen saapuisi ottamaan esittelyt vastaan, kaiken pitäisi olla edustuskunnossa. Anssille valmisteltiin myös hyvä aamupala "hopealautaselle", jotta hän tuntisi olevansa odotettu ja tervetullut.

Klo 8.30 12 tiimiä tuli vuorollaan yleisön eteen esittelemään yristysideansa. Anssi Tuominen kommentoi jokaisen esityksen monipuolisesti, kannustavasti mutta myös kritiikkiä esittäen. Kaikille annettiin raikuvat aplodit. Lopuksi leirin johtaja Maarit ja leirin kapteeni, opettaja Heli Mylly hyväksyivät haasteen ratkaisut mielellään.

Yhteenvetona totesimme opiskelijoiden kanssa, ettei kukaan heistä ollut koskaan työskennellyt minkään opiskeluasian kimpussa niin pitkään ja intensiivisesti. Ei ollut oppinut kahdessa päivässä niin paljon, ei ollut tutustunut niin moniin muiden alojen opiskelijoihin ja opettajiin. Eikä tässä vielä kaikki. Oli syöty hyvin ja pidetty hauskaa.

Perjantaina klo 12.00 olimme rättiväsyneitä, nuutuneita, punanaamaisia mutta niin onnellisia. Tänä 24-tuntisen muistaisimme aina. Olimme oppineet suunnitteluprosessin, joka tuottaa tuloksia.

Ja, kukapa tietää, kun osallistumme näillä suunnitelmilla Yhdysvaltain suurlähettilään julistamaan yritysideakilpailuun, ehkä joku tiimi matkaa vielä USA:han palkintomatkalle.

Me opettajat olimme rättiväsyneitä mutta tyytyväisiä. Miksi olimme aivan liekeissä? Opimme ja tuotimme tietoa yhdessä opiskelijoiden kanssa. Koimme monenlaisia elämyksiä ja tunteita ja mielihyvää yhteisen ponnistelun tuottamasta tuloksesta. Opiskelijat ja opettajat olivat saaneet parhaan mahdollisen palkinnon työstään.

Onko yrittäminen niin vakava asia, ettei sen kanssa voi leikkiä?

Aloitellessani bloggaajan hommaani muistelin ensimmäisissä blogeissani omia lapsuuden leikkejäni kahvilanpitäjänä, puutarhanhoitajana tai milloin minkin tuotteen myyjänä. Ajatus kaupanteosta kiehtoi. Isän tupakkapussi, johon tienatut rahat talletin, kului käytössä. En halunnut viedä rahoja pankkiin, koska halusin laskea niitä monta kertaa päivässä ja nauttia saavutuksistani yrittäjänä. Samanlaisia touhuja oli myös sisarillani ja kavereillani. Tämän suppean otannan perusteella päättelin, että kaupanteko on peräti ihmisen perusviettejä.

Vietimme viime perjantaina YritysAmiksen Nuori Yrittäjyys -startuppia. Päivän aikana sain ajatukselleni vahvistusta. Soluttauduin oikeiden yrittäjien joukkoon pitämään yritysklinikkaa, johon NY-yritystä suunnittelevat opiskelijta tulivat esittelemään yritysideoitaan ja saamaan kokeneiden yrittäjien neuvoja.

Keskuselun lomassa kuulin tulevilta NY-yrittäjiltä omiin lapsuuden kokemuksiini vertautuvia tarinoita. Joku oli pitänyt pihalla kauppaa, jossa myi vanhoja pehmolelujaan,  yksi leipoi korvapuusteja ja myi niitä koulussa kavereille,  kolmannella oli parturi kaivonkannella, jossa hän isän koneella leikkasi kavereiden hiuksia maksusta. Pelialan NY-yrittäjä Miro Santala kertoi koulutusesitteen haastattelussa olleensa kiinnostunut yritystoiminnasta pienestä pitäen. " Pidin pienenä omassa huoneessa parvisängyn alla kauppaa, josta naapuruston lapset kävivät ostamassa käytöstä poistettuja leluja."

Lasten yrittäjyystouhut olivat hauskaa, kiehtovaa leikkiä. Mutta saako yrittäjyyden asialla leikkiä? Saako yrittäjyyteen liittyvillä asioilla pitää hauskaa? Tätä kysymystä jäin pohtimaan, kun eräs opettajamme moitti yrittämällä oppimisen pedagogiikkaa toteamalla, ettei yrittäjyys ole mitään leikkiä.

Oikea yrittäjyys ei todellakaan ole leikkiä. Monesti siitä on leikki kaukana, mutta kuitenkin siinä on leikin ja pelin kaltaista vetovoimaa. Oikeakin yrittäjyys kiehtoo. Se antaa mahdollisuuden omien ideoiden ja ponnistelujen kautta vaikuttaa omaan työhön, omiin tuloihin ja työaikaan. Kukapa ei nauttisi ensimmäisestä miljoo... eikun kymppitonnistaan.

Joskus lapsenkin leikistä on leikki kaukana. Leikki on lapsen työtä, johon hän uppoutuu tosissaan ja innostuneesti. Äiti saa turhaan huudella syömään, kun leikki on kiihkeimmillään. Välillä leikki johtaa konflikteihin, mielipahaan ja itkuun. Pettymyksiäkin pitää oppia kestämään. Itkun jälkeen taas iloitaan ja nauretaan. Yhtä kaikki, leikki kiehtoo ja opettaa elämäntaitoja. Niin myös yritysleikki.

Miksi emme käyttäisi oppimismenetelmää, jota meille oikein tyrkytetään, joka koukuttaa opiskelijaa oppimisen pariin, saa hänet ponnistelemaan, ratkomaan ongelmia, tekemään yhteistyötä, verkottumaan koulun ulkopuolisten kumppaneiden kanssa, oppimaan esiintymistä? Niin, miksi emme?

Perjantain NY-startissa nuoret ideoivat tulevien yritystensä toimintaa. Vähän kuin leikin varjolla tehtiin yrityssuunnitelmaa pala palalta. Välillä esiteltiin ideoita toisille ja saatiin pieniä palkintoja ja tietysti raikuvia aplodeja. Huipennuksena oli hissipuhe, eli oman yritysidean esittely kolmelle oikealle yrittäjälle ja palaute heiltä.

Tulevana lukuvuonna yritystaivaalle syttyy lukuisia uusia tähtiä. Tarjolla on koneurakointia, leikkivälineverstasta, koiranruokavalmistamoa, asiointipalvelua, peliyritystä, mediapalveluja, lasten luontokerhoa, hyvinvointia eläinten avulla, musiikkipalveluja, parturi-kampaamoja...

Tähdet syttyvät syksyllä ja ne sammuvat toukokuussa. Joku tähdistä voi syttyä opiskelijan valmistumisen jälkeen uudelleen. Varmaa kuitenkin on, että opiskelijayrittäjät oppivat vuoden aikana asioita ja kehittävät itsessään ominaisuuksia, joita ei yritystiedon luentoja kuuntelemalla voi saada. Ne voi saavuttaa vain itse kokeilemalla ja kokemalla.

#yritäjyyskasvatus #kokemuksellinen oppiminen #yrittämällä oppiminen

Onko opiskelijoista oppimisympäristöjen ja -järjestelyjen suunnittelijoiksi?

Amisyrityksessä oppiminen -hankkeen suunnitelmassa lähdemme siitä, että opiskelijat suunnittelevat oppimisympäristöjä ja - järjestelyjä opettaja-ohjaajien ohjaamina. Suunnitelman takana on toive, että opiskelijat sitoutuvat oppimiseen ja ympäristöjen hyvään kohteluun, kun ovat itse niitä suunnittelemassa ja rakentamassa. Tästä lähdimme ja olemme nyt kokeilleet järjestelyä viisi viikkoa. Miten kävi?

Heti elokuun alussa opiskelijoiden saavuttua kouluun annoimme AV-viestinnän toisen vuoden opiskelijoista koostuneelle tiimille tehtäväksi organisoida ja alkaa pyörittää Media- ja PeliAmiksen keskeistä yritysympäristöä uutishuonetta. Opiskelijoille selvitettiin uutishuoneen idea ja toiminnan pyörittämiseksi ajatellut perustehtävät ja roolit.

Opiskelijta tekivät työtä, suunnittelivat tiloja ja toimintaa. Suunnittelivat julkaisukanavaa, tuottivat sisältöä ja ottivat sitä vastaan. Tiimi huomasi pian, että sisällöntuottajat eivät oikein tienneet, millainen uutisen pitäisi olla, miten se kirjoitetaan ja mistä aiheista uutisia kannattaa tehdä. Tekstien kielenhuolto ei aina ollut kohdallaan eivätkä kuvat julkaisukelpoisia. Tämän kaiken tiimi huomasi itse.

Tiimi päätti alkaa suunnitella ja kehittää prosessia, joka johti sisällöntuottajan pöydältä julkaistavaksi uutiseksi.

Perjantaina 11.9. klo 12.00 koko AV-viestinnän satapäinen opiskelijajoukko ja opettajat kokoontuivat yhteen kuulemaan, millaisen systeemin tiimi oli suunnitellut uutishuoneen toiminnan organisoimiseksi. Tiimi esitteli työnsä PowerPointin avulla. Raikuvat aplodit! Tiimi oli tehnyt hienoa työtä.

Suunnitelman mukaan prosessi sisällöntuottajan pöydältä julkaistuksi uutiseksi eteni jouhevasti etapilta toiselle. Prosessiin kuului muun muassa tarkistuspiste, jossa varmistettiin tekstin ja kuvien julkaisukelpoisuus. Tähän kohtaan nivoutuu myös äidinkielen opettajan työ opettaa tekstin tuottamista ja kielenhuoltoa.

Jos tarkistuksessa todettiin puutteita, uutinen palautettiin tekijöille ja opastettiin heitä korjaamaan se.
Sen jälkeen uutinen palautui uutispäällikön pöydälle ja jatkoi sieltä matkaansa. Tuli siis todistetuksi, että opiskelijat pystyvät suunnittelemaan työtä, hoksaavat toiminnan puutteita ja osaavat korjata niitä.

Luonnonvara-alan puutarhuri-merkonomiopiskelijat vastaavat itsenäisesti puutarhasta. Opiskelijat ovat osallistuneet puutarhamyymälän suunnitteluun. He esittelivät suunnitelmansa arkkitehdille. He osallistuvat myös myymälän rakentamiseen, Facebook-profiilin luomiseen ja muun markkinoinnin suunnitteluun ja toteuttamiseen.







Viheralan opiskelijat valmistavat Viherrakentamisen puutyöt -tutkinnonosassa pergolan puutarhamyymälän yhteyteen.

Myös eläinalalla opiskelijat ovat suunnitelleet toimintaa. Oppimisympäristöinä ovat koirakeskus, talli ja navetta. On haastavaa suunnitella järjestelmä, joka takaa, että jokaisessa paikassa on oikea määrä työntekijöitä ja että jokainen oppija oppii opetussuunnitelman mukaiset asiat. Opiskelijat itse ilmoittautuvat kolmen viikon välein työvuoroihin Moodlen kautta. He myös osallistuvat työvuorojen suunnitteluun.

Jo muutaman viikon kokemus on osoittanut, etteivät opiskelijat ole todellakaan passiivisia vastaanottajia, joiden päähän opettaja kaataa tietoa ja taitoa. He ovat aktiivisia, taitavaia ja oma-aloitteisia toimijoita, kun saavat siihen aidon mahdollisuuden.

Alkuviikot ovat osoittaneet myös sen, että YritysAmiksen opettaja-ohjaajat ovat osanneet asettua ohjaajan rooliin. He ovat uskaltaneet antaa oppijoille valtaa ja vastuuta. He ovat olleet hyvä ohjaajia. Hatunnosto heille.

Osaamisen hankkiminen YritysAmiksessa

Neljä viikkoa YritysAmista on eletty. Sekä opiskelijat että opettaja-ohjaajat ovat olleet työn touhussa. Aivomyrsky on ollut ahkerassa käytössä kulttuurialalla. Varsinkin pelialan opiskelijat läppäreineen ovat ihastuneet paikkaan. Toimeliaisuus viestittää hyvästä tulevaisuudesta. Julkisia esiintulojakin on jo ollut. Perjantaina MediaAmiksen opiskelijat pokkasivat kiitokset Kätilöyhdistyksen tilaisuudessa tekemästään lyhytelokuvasta, joka kampanjoi sen puolesta, että synnytykset säilyisivät Kainuun keskussairaalassa. PisnesAmiksen kahvila on avattu ja toimistokin on saanut ison tilauksen. Luonnonvara-alan yritysympäristöjen prosessit asettuvat yrittämällä oppimisen kuosiin hyvää vauhtia.

Toimeliaisuus on mallillaan, nyt on alettava organisoitua kurinalaisemmin. Olemme sopineet opetuksen järjestelyistä, joiden kautta osaamista pääasiassa hankitaan. Työelämän tehtäväkokonaisuus tai prosessi on osaamisen hankkimisen perusta, jonka puitteissa opettaja-ohjaajien työnjako ja opiskelijoiden osaamisen hankkiminen tapahtuu.

Jokaisella alalla on tietyt perusprosessit, joissa toimimalla oman alan perusosaamista hankitaan. Luonnonvara-alalla työskennellään koirakeskuksessa, navetassa, tallissa ja puutarhalla kolmiviikkoisen yrityksen työvuorolistan mukaan. Liiketalouden perujutut opitaan kahvilassa ja toimistossa, AV-viestinnässä työskennellään uutishuoneella ja mediapajassa, sisustajat Sisustamossa, tulevat parturi-kampaajat kampaamossa ja parturissa, konservatorio treenitiloissa koululla ja muotiala omassa studiossaan. Kaikissa näissä yritystiloissa tehdään töitä ulkopuolisille asiakkaille ja hoidetaan oman oppilaitoksen töitä ja YritysAmiksen markkinointia. Työviikot ovat 35-tuntisia.

Ulkopuolisten asiakkaiden toimeksiantoihin perustuvat laajat tilaustyöt ovat toinen keskeinen osaamisen hankkimisen tapa. Tilaustöiden tehtävät jaetaan sen mukaan, mitä osaamista kultakin oppijalta puuttuu. Vanhemmat opiskelijat voivat olla mukana vahvistamassa omaa osaamistaan ja opettamassa nuorempia.

NuoriYrittäjyys- eli NY-yrityksissä toimiminen on  opiskelijoiden yrittäjyyskurssi, jonka jälkeen voi toimia osuuskunnissa. Oppilaitos ohjaa osan työtilauksista NY-yrityksille ja suurimman osan ne hankkivat itse. Työviikon aikana on NY-päivä, jolloin tehdään oman yrityksen töitä.

Yksilöllisesti vaihtelevan pituiset työssäoppimisjaksot ovat tärkeä tapa hankkia osaamista. Myös ilta- ja viikonlopputöistä kertyy osaamispisteitä.

Ulkopuolisten asiakkaiden pienet tilaustyöt ovat välitöitä niille, joilta kyseistä osaamista puuttuu. Opiskelijaryhmät saavat näitä tehtäviä myös itsenäisesti, yrittäjämäisesti toteutettaviksi.

Erilaiset osaamista kartuttavat kilpailut, joita on runsaasti tarjolla nykyisin, esitellään opiskelijoille ja he voivat kartuttaa niillä osaamistaan työajan ulkopuolella. Niitä voidaan ottaa myös AmisYritysten tehtäviksi.

Kaikki edellä kerrottu edellyttää, että opettaja-ohjaajat toimivat yhteityössä. Yhdessä suunnitellaan työtehtäviä ja opiskelijoiden ohjaamista eri tehtäviin. Myös pitkin päivää pitää kommunikoida tehtävien hoidosta. Kukaan ei voi pureutua vain omaan erityisosaamiseensa. Myös opettaja-ohjaajien pitää kehittyä moniosaajiksi.