Olemme keskeneräisiä mutta kehityskykyisiä

Haastavin osa-alue matkalla kohti YritysAmiksen "ihantolaa"olemme me opettajat:meidän pitkään perinteeseen perustuvat tapamme opettaa, etiikkamme ja moraalimme suhteessa oppijoihin ja työkavereihin. Yhteiskunnassamme viime aikoina vahvistunut asenneilmasto ei ole tukenut ajatusta ihmisestä keskeneräisenä, vajavaisena mutta halukkaana tulemaan paremmaksi. Edellisessä blogissani julistin, että mielestäni ihminen on arvokas siksi että on ihminen. Se riittää perusteeksi, että kaikkia on kohdeltava arvokkaasti ja tasavertaisesti.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että syntyisimme valmiina tai että ammattiin valmistumisen jälkeen olisimme valmiita sellaisina kuin olemme. Olemme ihmisen iän mittaisella matkalla paremmiksi ihmisiksi ja paremmiksi opettajiksi. Edessämme on kova haaste unohtaa meille viime vuosikymmeninä opetetut ajatukset, että hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Jos ei tunnu koko ajan hyvältä ja onnelliselta, vaihda maisemaa.

35 vuoden työkokemuksella voin sanoa, että onnellisuuden kokemukset työssä syntyvät, kun yhdessä tavoittelemme jotakin arkirutiinia suurempaa, menemme riskillä vahvassa uskossa omaan onnistumiseen. Haukkaamme vähän liian suuria paloja ja ankaralla uurastuksella  pääsemme tavoitteeseen. Matkalla möhlitään ja mennään ojaan, mutta hyvällä meiningillä roiskitaan homma loppuun. Ja lopussa kiitos seisoo. Olemme ylpeitä, iloisia, tyytyväisiä, yhteenkuuluvia. Sitä voisi kutsua vaikka onneksi. Yhdessä työtä tehdessä huomaa, mitä pitäisi tehdä toisin, mitkä asenteet toimintatavat joutaa romuttaa. Omassa työyhteissössäni toistelemme lausetta, jos se mitä teet ei toimi, tee jotain muuta.

Nyt me YritysAmiksen kulttuurin, luonnon ja liiketalouden työntekijät olemme päättäneet tehdä jotain muuta.  Vanhat arvot, asenteet ja käsitykset opettamisesta on pantava puntariin. Osa vanhasta osoittautuu vahvaksi mutta osa menee vaihtoon. Jopa kieli muuttuu. Perjantaina eräs opettaja totesi, että emme voi puhua opettamisesta ja opetusmenetelmistä. Kysehän on oppimismenetelmistä. Meidän homma on saattaa oppijat opettamaan itse itseään yhdessä muiden oppijoiden kanssa. Motivaatio ei synny opettajan tempuista, aineistoista tai välineistä. Se syntyy, kun oppijalle annetaan väljyyttä rakentaa osamistaan - yhdessä muiden oppijoiden ja opettajien kanssa.

Yrittämällä oppimisen pedagogiikan ydintä etsimässä

Etenemme YritysAmista kohti monella rintamalla: oppimisympäristöt, organisoituminen, työn suunnittelu, verkkoympäristö ja some, tiedottaminen... Keskeinen kysymys on kuitenkin itse yrittämällä oppimisen pedagogiikka ja sen taustalla vaikuttavat arvot.


Hankkeemme kohderyhmä ovat työntekijät ja välillisesti varsinainen kohde on opetuksen muutos ja siitä hyötyvät opiskelijat. Omat arvot on ensin otettava puntariin. Olemme nyt hämmennyksen tilassa. Reitit eteenpäin eivät olekaan selvät. Tiedossa on vain, että ensi syksystä lähtien pitäisi oppimista alkaa tuottaa yrittämällä oppimisen pedagogiikalla. Mitä se tarkoittaa, kuka tulee kertomaan, tarvitaan koulutusta?


 Ensimmäiseksi tarvitaan näkökulman vaihdosta. Psykiatri Antti S. Mattila (HS 15.1.2015) viittaa stoalaiselta Epiktetokselta peräisin olevaan näkökulman vaihtamisen periaatteeseen. Ihmistä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä. Kun pakottaa katsomaan epämiellyttävää tilannetta päinvastaisesta näkökulmasta, se alkaa näyttää siedettävämmältä.


Näkökulma on siirrettävä minusta, minun opettamisestani, minun aineistoistani opiskelijaan. Hän on arvokas, kokeva ja tunteva ihminen, jonka oppimista alamme rakentaa yhdessä hänen kanssaan. Meidän on aidosti alettava katsoa ihmisen puoleen ryhmän, massan ja aineksen sijasta. Meidän aineksemme on aina hyvää, vain toimintatavat vaihtelevat ja tavoitteena on kullekin opiskelijalle mahdollisen oppimisen saavuttaminen. Tunnustan, että omassa opettajan piilotajunnassani lymyää ajatus "kaikille samaa ja kaikilta samaa, jos sallimme erilaisia tavoitteita, se on väärin muita kohtaan". On vain yksi kiitettävä tavoite ja kaikki siitä poikkeavat saavutukset ovat epäonnistumisia.


Näkökulman vaihdoksen jälkeen ajattelemme, että kaikki erilaiset saavutukset ovat onnistumisia. Jotta näin pystyisimme ajattelemaan, meidän omien arvojemme on oltava ei enempää eikä vähempää kuin länsimaisen humanismin perusarvoja. Lähdetään perusasioiden äärelle. Jokainen ihminen on arvokas siksi, että on ihminen. Koska hän on arvokas, häntä on myös arvokkaasti kohdeltava. Hän on ehkä rikki, huonotapainen, minuus hukassa, mutta me ammattilaiset osaamme asettua hänen housuihinsa ja lähteä kulkemaan rinnalla kohti parempaa itsetuntoa ja ammattiosaamista. Hän voi myös olla jo kouluun tullessaan jollakin saralla huippuosaaja, joka jatkuvasti haastaa opettajan osaamisen. Myös hänen tilanteeseensa on eläydyttävä ja antauduttava aitoon dialogiin, joka vie häntä eteenpäin.


Jotta pystyisin erittelemään, mitkä kaikki tekijät yrittämällä oppimisessa motivoivat, innostavat ja parantavat oppimista, olen alkanut analysoida NY-yrittäjyydessä mukana olleiden opiskelijoiden kokemuksia. Ensimmäisistä havainnoista kirjoitan seuraavassa blogissani.

Matka kohti hyvän mielen koulua alkoi

Tänään 7.1.2015 klo 10.00 oli Kainuun ammattiopiston kulttuurin, luonnon ja liiketalouden YritysAmiksen  ensimmäinen päivä. Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahaston rahoittaman kaksivuotisen hankkeen tuella rakennamme amisyritys-pedagogiikan. Luomme ammattikoulun, joka lisää opiskelijoiden innostusta ammatin oppimiseen, mahdollistaa erilaisten oppijoiden onnistumisen kokemukset ja tarjoaa työntekijöille mukavan työympäristön. Uskomme, että uusien toimintatapojen avulla syrjäytyminen vähenee ja sekä halu että mahdollisuudet päästä opinnoissa niin pitkälle kuin omat kyvyt vain sallivat toteutuu.

Verkko-oppiminen ja sosiaalinen media ovat keskeisessä roolissa YritysAmiksen toiminnassa. Koulutamme  nuoria, jotka jäävät eläkkeelle 50 vuoden kuluttua. Heidän työ- ja elinympäristönsä on digitaalinen valmistuivatpa he mihin ammattiin tahansa.  Suuri osa opiskelijoistamme kuuluu ns. diginatiiviin sukupolveen, joka on oppinut pienestä pitäen toimimaan nykytiedon valtateillä. Miksi emme siis myös opiskelussa hyödyntäisi tätä.

Koska edellytämme opiskelijoilta aktiivista roolia sosiaalisessa mediassa, on myös meidän opettajien ja muiden YritysAmiksen työntekijöiden lähdettävä mukaan leikkiin. Erilaiset blogit ovat keskeinen osa oppimista. Opiskeluryhmät toimivat Facebookissa  ja muissa yhteisöllisissä medioissa. Siispä koulutusjohtajankin piti ottaa haaste vastaan. YritysAmis-blogin kautta kerron koko hankkeen ajan työn etenemisestä ja arvioin onnistumisia ja etsin kehittämiskohteita.

YritysAmiksen aloitustilaisuudessa julistimme opiskelijoille Vuoden somettaja -kilpailun. Palkitsemme kulttuurialan, luonnonvara-alan ja liiketalouden alan parhaan some-toimijan huhtikuussa. Kilpailun sääntöjen mukaan someaktiivi on aktiivinen sosiaalisessa mediassa, esimerkiksi Facebookissa, bloggaajana, videoblogin tekijänä tai kuvamateriaalin tuottajana kuvapalveluihin.

Some-kilpailun arviointikriteerit ovat seuraavat:

• toiminta on säännöllistä
• on seuraajia ja ylittää uutiskynnyksen muussa mediassa
• noudattaa tekijänoikeuksia ja lakia
• visuaalinen ilme on omaperäinen
• on positiivinen ote käsiteltäviin asioihin.